Voiko nallekarhujen ystävä toivoa parempaa kuin löytää nalle vailla kotia?
Syyskuisena iltapäivänä avomieheni tuli kotiin kertoen, että postilaatikkojen päällä istuu jonkinnäköinen karhu lapun kanssa. Pitäisikö se käydä hakemassa meille? Totta kai! "Nopeasti, ennen kuin joku muu sen vie!" hoputin avokasta joka lähti löytönallea hakemaan.
Otus oli mitä suloisin. "I am alone take me home" luki lapussa, joka nallella oli mukanaan. Kehitimme teorian, että jokin vaihto-opiskelija on ehkä lähtenyt takaisin kotimaahansa ja joutunut jättämään nallensa tänne Suomeen. Tai ehkä jollain oli mennyt seurustelusuhde poikki ja nalle olisi voinut olla lahja kumppanilta. Lahja, jota ei enää silmissään kestäisi.
Joka tapauksessa Googlen avulla selvisi, että nalle on brittiläistä alkuperää (Fizzy Moon). Siksipä hänen täytyisi saada brittinimi. Koska ihailen kovasti The Beatlesia, halusin nimetä pikkuisen Georgeksi. Nimen saatuaan George pääsi kylpyyn: soitin äidilleni kysyäkseni mahdollisimman hellävaraista nallenpesutapaa.
George asuu siis meillä, orponalle sai kodin. Maailmanmatkaaja on kovin rakastettava ja sympaattinen, helmi nallejen joukossa. Kaikkia nallejani rakastan yhtä lailla, jokaisella on oma tarinansa, mutta George todella tarvitsi kodin ja perheen.