Fredriksson oli joululahja isältäni, kun oli minun kahdeskymmenes jouluni. Ensimmäisenä joulunani nimittäin sain mm. ison pandakarhun (Pandamuorin, hänestä myöhemmin) lahjaksi, ja isä halusi pitkästä aikaa ostaa minulle uuden pandan sen muistoksi. Pandasta tuli siis Fredriksson lastenlaulun mukaan. Koska en oikein koskaan ole osannut luopua unilelusta, Fredrikssonista tuli minun uninalleni. :) Jotensakin tällä halittavalla pandalla tulee aina olemaan ihan oma paikkansa minun sydämessäni, vaikka kaikki nalleni ovat minulle tärkeitä, omia persooniaan omine tarinoineen. Fredriksson oli kesällä miehelläni hoidossa (emme tuolloin asuneet vielä yhdessä), ettei kokisi olevansa yksin kun minä olin työharjoittelussa toisella paikkakunnalla. Panda viihtyi hyvin hoidossa ja sai uuden tärkeän ystävän itselleen. :)